Member since Sep '13

Working languages:
English to Finnish
Finnish to English
Swedish to Finnish
English (monolingual)
English to Estonian

TranslatiOm - TranslatiOm
A good translator will never be noticed.

Estonia
Local time: 18:22 EET (GMT+2)

Native in: Finnish (Variant: Standard-Finland) 
  • PayPal accepted
  • Send message through ProZ.com
Feedback from
clients and colleagues

on Willingness to Work Again info
18 positive reviews
(3 unidentified)

 Your feedback
  Display standardized information
Account type Freelancer and outsourcer, Identity Verified Verified member
Data security Created by Evelio Clavel-Rosales This person has a SecurePRO™ card. Because this person is not a ProZ.com Plus subscriber, to view his or her SecurePRO™ card you must be a ProZ.com Business member or Plus subscriber.
Affiliations
This person is listed as an employee of:
Services Translation, Editing/proofreading, Website localization, Software localization, Subtitling, Project management
Expertise
Specializes in:
HistoryTextiles / Clothing / Fashion
MusicMarketing / Market Research
Internet, e-CommerceConstruction / Civil Engineering
Cinema, Film, TV, DramaBusiness/Commerce (general)
Tourism & TravelAdvertising / Public Relations

Preferred currency EUR
KudoZ activity (PRO) Questions asked: 2
Blue Board entries made by this user  31 entries

Payment methods accepted Wire transfer | Send a payment via ProZ*Pay
Company size <3 employees
Currencies accepted Euro (eur), Pounds sterling (gbp), Norwegian kroner (nok), U. S. dollars (usd)
Portfolio Sample translations submitted: 3
Finnish to English: Sledsafari through Finland and Sweden
General field: Other
Detailed field: Tourism & Travel
Source text - Finnish
Teksti: Olli Autonen
Kuvat: Jyrki Maijala ja Robert Åberg


Megasafari halki Suomen ja Ruotsin


10 päivää, 4000 kilometriä!


Jyrki Maijala ja Robert Åberg päättivät viime talvena laittaa pitkän safarin määritelmät uusiksi. Tuloksena oli 10 päivän ja 4000 kilometrin mittainen lenkki halki Suomen ja Ruotsin. Reissun vaikeuskerrointa lisäsivät talven ennätyspakkaset.


Kiirunan Yamaha-kauppiaan Robert Åbergin lisäksi alkuperäiseen retkikuntaan kuuluivat Gunnar Stålnacke ja Ante Vasara. Kolmikko ajoi talvella 2010 Kiirunasta Tukholmaan, jonka jälkeen porukka alkoi elätellä ideaa reissun laajentamisesta lenkiksi, joka kulkisi kahden pääkaupungin kautta ja kasvaisi yhden Suomi-neidon mitan verran. Robertin hyvä ystävä ja Rovaniemen silloinen Yamaha-kauppias Jyrki Maijala sai kuulla herrojen suunnitelmista viime joulun alla ja ilmoittautui pitkien safareiden erikoismiehenä heti täydennykseksi retkikuntaan.
Reissu suunniteltiin alun perin toteutettavaksi helmikuun ensimmäisellä viikolla, mutta päällekkäisten aikataulujen takia lähtö siirrettiin viikkoa myöhemmäksi. Ajankohta ei kuitenkaan sopinut enää Antelle ja Gunnarille, joten lopullisen retkikunnan muodostivat Jyrki ja Robert.
Koska molemmilla oli kokemusta pidemmistä safareista, hoituivat ennakkovalmistelut rutiinilla ja tiiviissä aikataulussa.
- Perusajatuksena vain oli ajaa merkattuja reittejä pitkin Pohjoismaiden reittikarttasovelluksen avulla, Jyrki sanoo.
Hyvä talvi mahdollisti sen, että kelkoilla voitiin ajaa maiden eteläisimpiä osia myöten. Naapurusmaiden pääkaupungit erottaa kuitenkin Itämeri, joten lähtövalmisteluihin kuului myös laivalippujen hankkiminen.
- Sekin venähti niin myöhään, että etelän hiihtolomien takia löytyi sopivalle päivälle vapaana vain sviitti, joka sitten varattiin.

Matkaan hyisessä kelissä

Helmikuinen maanantaiaamu valkeni Kiirunassa raikkaana. Kaivoskaupungin keskusta sijaitsee yli 500 metriä merenpinnan yläpuolella, joten aamun virallinen 17 asteen pakkaslukema osoittautui aavistuksen optimistiseksi.
- Robertin myymälällä, joka on vähän alempana, oli pakkasta jo 30 astetta ja lähempänä Tornionjokilaaksoa oli mitattu yöllä neljääkymmentäkin astetta, Jyrki muistelee.
Pohjois-Ruotsin suurimman sanomalehden NSD:n toimittaja saatteli miehet reissuun haastattelun ja kuvien oton myötä. Ensimmäinen tauko tuli jo 15 kilometrin ajon jälkeen.
- Jukkasjärvellä piti pysähtyä teippaamaan Robertin Airohia sekä sisä- että ulkopuolelta.
Ensimmäiselle ajopäivälle sattui myös pieni haveri, kun Jyrki pisti Nytronsa vaakakierteeseen keskellä jänkää jossain Pajalan ja Pellon välillä.
- Ajoin reipasta vauhtia käpertyneenä viimalta suojaan. Suksi tarttui yhtäkkiä vanhaan jälkeen ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, oltiin jo kelkan kanssa erillään. Keräilin itseni nietoksesta ja kävelin jännittyneenä ympäri pyörineen kelkan luo tarkastamaan vahingot. Onneksi vain tuulilasi oli mennyt säpäleiksi ja muut vauriot jäivät henkiselle puolelle. Pienen hetken ehti kuitenkin käydä mielessä, että tähänkö tämä loppu.
Samalle päivälle tuli myös pieni harhaan ajo, kun kukaan aiempi kulkija ei ollut kääntynyt Pajalasta Pelloon johtavalle reitille.
- Siitä tuli reilut 50 kilsaa ekstraa.
Ensimmäisen ajopäivän maali oli Jyrkin kotona Rovaniemellä, jonne saavuttiin iltayhdeksän jälkeen. Mittariin kertyi reilut 400 kilometriä ja elohopea oli jämähtänyt kolmenkympin paikkeille.

”Täytyy olla tosi mukavaa hommaa”

Ennen toisen ajopäivän starttia oli luvassa pientä kaluston fiksaamista. Jyrkin edellispäivän lipoista vaurioitunut tuulilasi korjattiin asentamalla lasinriekaleen jatkoksi ehjä puolikorkea lasi. Samaisesta vaaratilanteesta viisastuneena Jyrki päätti vaihtaa aggressiiviset C&A Pro -sukset hieman maltillisemmin pureviin Powder Proihin.
Reitti kulki Rovaniemeltä Ranuan kautta Syötteelle, mistä edelleen Ookastopin, Puhoksen ja Paljakan kautta Paltamoon ja Vuokatin Katinkultaan. Ajaminen oli kylmää, mutta reittiolosuhteet pysyivät koko päivän ajan erinomaisina, ja välillä päästiin rikkomaan verestä lanan jälkeä. Vastaantulijoita ei reitillä näkynyt.
Tulipalopakkasessa matkaa tehneet kelkkamiehet herättivät ihmetystä kanssaeläjissä. Sen sai huomata esimerkiksi paltamolaisen huoltoaseman pihalla.
- Kaveri käveli Kotipizzan höyryävä laatikko kädessään autoon ja sattui vilkaisemaan meitä, kun tankkasimme kelkkoja oman höyrypilvemme keskellä. Mies huikkasi autoon mennessään, että täytyy olla tosi mukavaa hommaa, kun pitää tällä kelilläkin harrastaa.
Miehet majoittuivat toiseksi yöksi Vuokatin Katinkultaan, jonne löytäminen vaati kuitenkin yhden ohiajon ja vauhdinhakureissun Sotkamoon.
- Sinne suuntaan kiitoksia, että opasteet reitiltä voisivat olla paremmat, jos kelkka-asiakkaita paikkaan halutaan saada. Jouduimme ajamaan yli 30 kilometrin lisälenkin aivan turhaan, Jyrki manaa.

Yöpuulle poliisisaattueessa

Kolmannen ajopäivän määränpääksi asetettiin Kitee, jonne Koneveijareiden kauppias Veini Haapasalo oli järjestänyt valmiiksi majoituksen. Päivä vietettiin Kainuun ja Pohjois-Karjalan metsäreittejä koluten ja pakkaslukemat alkoivat edelleen kolmosella.
- Lieksassa käytiin tankilla, ja tulipa sekin koettua, että kaverin piti repiä ajotakki toisen päältä pois. Minun takki oli jäätyny fleeceen kiinni ja Robban sai kiskottua sen irti. Lattialle putos melkonen kasa jäähilettä.
Illaksi miehet ehtivät Pielisen rannalle Nurmeksen länsipuolelle ja iso järvi ylitettiin pituussuunnassa pakoputket punaisina upottavassa lumessa.
- Kyselivät jälkikäteen, että oliko vettä jäällä. No me, että eipä ehitty katella. Mutta reissun toistaiseksi ainoa liikkuva kelkkailija nähtiin: joku oli uskaltautunut verkoille tolppakeula-Venturella.
Reissun kenties erikoisin episodi sattui Ilomantsissa pitkän ajopäivän jo lähennellessä loppuaan. Miehet tankkasivat pelejään paikallisella Nesteellä, kun paikalle osunut poliisipartio päätti tarkastaa herrojen paperit ja ajopelit. Robertin Ruotsin kilvissä ollut kelkka herätti hieman ihmetystä ja poliisit käskivät miesten odotella sillä aikaa, kun he kävisivät vähän hoitamassa asioita.
- Kello oli jo ykstoista illalla ja meillä oli vielä matkaa taitettavana Kiteelle satakunta kilometriä. Tehtiin kyllä poliiseille selväksi, että tässä pitäis päästä jo liikkeelle aika joutuin.
- No, tuokion päästä ne poliisit tulivat takaisin ja totesivat vain, että nyt on ajot tältä päivältä ajettu. Eivät kuulemma lähtisi paleltuneita kelkkamiehiä ettimään jängiltä keskellä yötä, joten ne päätti varata meille hotellihuoneen Ilomantsin keskustasta. No me arveltiin, että jo sitä vain voiski tälle päivälle lopetella, ja niin me ajettiin poliisisaattueessa pari kilometriä pyöräteitä pitkin hotellin pihaan. Yövahti päästi meidät sisälle ja hyvästeltiin poliisit. Meilläpäin tällaista kutsutaan palveluksi!
Neljännen päivän aamuna tarvitsi Robertin Apex hotellin lämmintä tallia avukseen käynnistyäkseen. Ja alkoi kylmä tuntua jo miehissäkin.
- Paleltumia oli tullut naamaan ja kyllä kroppaakin jo vähän kolotti. Tuntui, kuin olisimme vetäneet vetokoukussa kylmää Kiirunasta asti, sillä mihin tahansa menimme, lyötiin siellä samana päivänä talven pakkasennätys.
Jyrkin Nytrossa oli toinen kahvanlämmitin ollut pimeänä koko matkan, ja Kiteellä päätti pimetä toinenkin.
- Jokikoneesta lähettivät toisen ohjaustangon ehjillä lämmittimillä ja Möttösen Hannu vaihtoi ne Kiteen Pienkonehuollossa. Veini oli järkännyt paikallislehdestä vielä pari toimittajaakin paikalle, joten siinä vierähti muutama tunti ylimääräistä aikaa. No, 60 kilometriä ehti lämmetä molemmat kahvat, kunnes ehjä puoli pimeni. Onneksi sain Kiteeltä myös kintaat käteen, sinne asti oli tultu sormikkailla.
Aikatauluviivästysten takia päätettiin päivän rupeama lopettaa jo Imatralle, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli ollut ajaa Kouvolaan asti. Imatralla miehet yöpyivät tyylillä Valtionhotellissa, minne pääsi kelkalla laillisesti aina pihaan saakka.

Merille

Laivamatka Helsingistä Tukholmaan oli reissun ainoa etukäteen aikataulutettu etappi. Samalla edessä olivat reissun ainoat siirtymät kumipyörien päällä, sillä Keskon rekan oli määrä heittää tutkimusmatkaajat ajokkeineen Helsinkiin. Parivaljakon oli alun perin tarkoitus ajaa kelkoilla Porvoon ABC:lle asti, mutta he päätyivät kuitenkin tilaamaan tiukahkon aikataulun takia kuljetuksen Lappeenrantaan, minne edellisyön majapaikasta Imatralta tuli matkaa kelkoilla vain vajaat 70 kilometriä.
- Rekkamme oli kuitenkin myöhässä ja alkoi näyttää siltä, ette emme ehtisi laivaan. Onneksi Koskimiehen Karin firman huoltomies heitti meidät trailerin kanssa rekkaa vastaan ja ehdimme ajoissa Katajanokalle.
Miesten erikoisemmat ajoneuvot järjestivät vielä pientä lisäohjelmaa ennen laivaan pääsyä.
- Virkailija totesi satamassa, että meillä oli nyt pieni ongelma. Meidän kohdalla luki papereissa kaksi moottoripyörää, mutta kelkoista ei puhuttu mitään. Tajusin heti, että moka oli tapahtunut Tallinnassa, jonne soitin Viking Linen myyntikonttoriin. Ei tainnut sikäläisen virkailijan suomenkielentaito riittää erottamaan pyörää ja kelkkaa toisistaan.
Autokannelta löytyi kuitenkin tilaa pakettiautojen ja rekkojen seasta ja rentouttava laivamatka oli valmis alkamaan.
- Kyllähän siinä porukka katteli Viking Linen hississä ukkoja, joilla oli käsissään kypärät, jäätyneet reput ja tankkilaukut, sekä vielä kuksat roikkumassa kaulalta.
Haastava reissu oli ennättänyt puoliväliin ja miehet pääsivät maistamaan hetken aikaa makeampaa elämää. Ei ollut kylmä, eikä mitään paikkaa kolottanut.
- Sviitistä oli suora näkymä laivan keulapiikkiin ja olipa huoneessa samppanjapullokin meitä odottamassa. Söimme tietysti hyvin ja hieman maistettiin ruokajuomaakin, mutta nukkumaan mentiin jo ennen puoltayötä, jotta olisimme aamulla pelikunnossa.
Laivan rantauduttua Tukholmaan pääsivät Jyrki ja Robert ajamaan kelkat viimeisinä ulos.
- Siinä kun sidottiin kamoja kiinni, tulivat laivan intendentti ja perämies ihmettelemään touhujamme. Intendentti kertoi nähneensä 24-vuotisen uransa aikana muutaman kerran moottorikelkkoja kyydissä, mutta nyt oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun joku ajoi kelkalla ulos laivasta.

Kohti pohjoista

Robertin vanha Kiirunan-tuttava Mathias oli sovitusti satamassa vastassa. Kelkat kärrättiin reilut sata kilometriä pohjoiseen Örbyhusiin, mistä Jyrki ja Robert jatkoivat ajourakkaansa. Kylmyys näytti jääneen Pohjanlahden toiselle puolelle ja taival kuningaskunnassa saatiin aloittaa maltillisessa, alle 20 asteen pakkasessa. Ajaminen oli kohta liiankin lokoisaa.
- Takana oli monta raskasta ajopäivää ja kieltämättä edellisillan rentoutuminen laivassa hieman tuntui. Ensimmäistä kertaa elämässäni meinasin nukahtaa kelkan sarviin, Jyrki muistaa.
Ockelbossa olivat poliisit vastassa ja miehet pääsivät puhalluskokeeseen. Kaikki oli kunnossa ja matka jatkui Moraan, minne päätettiin jäädä yöpymään illansuussa. 360 kilometriä oli aivan kohtuullinen määrä ajopäivälle, joka päästiin aloittamaan tavanomaista myöhempään.
- Vaikka keli oli hyvä, ei tuonakaan päivänä näkynyt muita kelkkailijoita. Tuoreet sudenjäljet sen sijaan metsässä erottuivat.
Seuraavana aamuna otettiin Morasta suunta kohti Årea. Pian Moran jälkeen meinasi Robertille sattua kunnolla.
- Robert ajo edellä ja eräässä paikassa oli tiheä maantieverkosto. Näin että Apexi avasi kaasun, vaikka edessä oli stoppimerkki ja samalla erotin sivusilmällä auton vilahtavan penkan takana. Robert huomasi lopulta tien ja veti kelkan jarrulla linkkuun, siitä se sitten liukui poikittain ja pukkasi vielä lumivallin mukanaan ja luiskahti tielle. Ehdin jo ajatella, että miten tästä eteenpäin, mutta onneksi se auto mahtui väistämään Robertin. Eipä me siihen sen kummemmin jääty asiaa setvimään, oli vain jääny merkki kaverilla huomaamatta.
Päivä saatiin ajaa komeissa ja ennen muuta vaihtelevissa maisemissa. Mukaan mahtui perinteistä Taalainmaan metsää, vaaramaisemaa, ja lopulta länttä kohti tultaessa Kölivuoristoakin. Luontohavaintojakin tehtiin.
- Nähtiin tuona päivänä riekkoja, kettu, hirvi ja kauriskin, Jyrki kertaa.
Åreen oli vielä matkaa, joten iltapäivällä päätettiin päivän tähtäimeksi muuttaa Bruksvallarna ja Walles Fjällhotell, jonne Robertin vaimo varasi Kiirunasta käsin majoituksen.
- Sain kelkan hotellin talliin yöksi sulamaan, jotta pystyin säätämään alustaa vähän paremmin hoidetuille reiteille soveliaammaksi. Tallissa oli muuten myös snowcrosstähti Johan Erikssonin kalustoa. Hänen vanhempansa olivat omistaneet paikan aikaisemmin.

Lentäviä kilometrejä tuntureilla

Bruksvallarnasta matka jatkui kahdeksannen ajopäivän aamuna kohti Gäddedeä. Reitit olivat todella vähän ajettuja ja 450 kilometrin taipaleesta suuri osa saatiin ajaa puuterin peittämillä reiteillä.
- Tehtiin tietoinen valinta ja ajettiin vaihteeksi hieman pääreittien ulkopuolella. Sieltä löytyikin mielenkiintoisia pätkiä.
Miehet ajoivat muun muassa laajan Hotagenin kansallispuiston halki ja majoittuivat lopulta Gäddedeen, jossa tuttu pellistä tehty jätti-Phazer oli tervehtimässä.
Toiseksi viimeinen päivä oli maisemien osalta koko reissun upeimpia.
- Ajettiin varmasti Ruotsin hienoimpia reittiosuuksia tunturialueella. Vielä kun aurinko paistoi, ja reitin päällä oli viistoista senttiä uutta lunta, ei paljon parempaa voinut toivoa.
Iltapäivällä pidettiin lounastauko Hemavanissa, missä reissumiehiä osattiin jo odotella.
- Olivat kuunnelleet radiota, ja tiesivät, että satumme heidän huoltoasemalleen lähiaikoina. Palvelu oli aivan mahtavaa ja eväät loistavat!
Toiseksi viimeiselle ajopäivälle kertyi kilometrejä viitisensataa ja illansuussa miehet saapuivat Ammarnäsiin, missä he olivat majatalon ainoat asiakkaat.

Kylmästä kylmään

Fleecekerroksia sai taas lisätä takin alle, kun reissun viimeinen aamu koitti Ammarnäsissä. Takana oli 3500 kilometriä ja yhdeksän ajopäivää. Matkaa reissun lähtö- ja päätepisteeseen Kiirunaan oli vielä 450 kilometriä. Pakkanen huiteli taas lähellä neljääkymmentä.
- Alotettiin kylmässä, joten piti vissiin lopettaakin.
Miehet pitivät tankkaus- ja kahvitauon Årrenjarkassa puolenpäivän jälkeen. Pian tauon jälkeen he kohtasivat reitillä kolme ruotsalaista kelkkailijaa, joiden kanssa pysähdyttiin vaihtamaan kuulumisia. Matkaa Kiirunaan oli vielä 300 kilometriä.
- Miehet tunnistivat meidät ja olivat tosi yllättyneitä, että olimme jo siellä asti menossa. Nehän rupes heti kyseleen, että mihin mentäis porukalla seuraavaksi yöksi. Kerrottiin, että eiköhän tässä jo Kiirunaa tavotella. Äijät kertoivat lähteneensä Kiirunasta – kolme päivää sitten! Olivat kuulemma siihen asti tunteneet olleensa kovia jätkiä, mutta nyt aikoivat vaihtaa lajia, Jyrki naureskelee.
Kohtalon ivaa tai ei, mutta Jyrkin toinen haveri sattui reissun viimeiselle ajopäivälle ja vain satakunta kilometriä ennen Kiirunaa.
- Ajoin jo tuttuja reittejä turhan varomattomasti, toinen suksi jäljellä ja toinen ummella. Sieltähän löytyi lumen alta lekaharkko, johon rysäytin. Tukivarret vääntyi, olkatappi nousi pystyyn ja auraukset meni tietysti miten sattuu. Loppumatka olikin sitten yhtä tuskaa ja kelkka muistutti etäisesti vuoden 2008 Nytroa.
Jyrki ja Robert saapuivat Kiirunan Yamaha Centerin pihaan iltakahdeksalta. Takana oli kymmenen ajopäivää ja 3950 kilometriä.
- Kaveri toi kaupalle olutlaatikon ja Robertin vaimo Anita hoiti ruuat. Saunottiin, syötiin ja kerrattiin reissua. Kyllähän siinä semmonen olo oli, että nyt oli tehty jotain, mikä ei tule toistumaan ainakaan ihan heti.



Faktaa:

- Robert Åberg, 47, Kiirunan Yamaha-kauppias ja pitkänlinjan moottoriurheilumies. Palkittiin vuonna 1987 Ruotsissa arvostetulla fair play –palkinnolla miehen luovutettua voittonsa långloppet –endurokilpailussa Mats Öhmanille, joka pudotettiin kakkoseksi aikasakon takia. Ajoi Kemijärvellä Giantin kolmanneksi vuonna 1994.

- Jyrki Maijala, 48, entinen Yamaha-kauppias Rovaniemeltä, työskentelee nykyään kivialalla Kiirunassa. Kokenut kelkkamies ja ajoi mm. talvella 2009 pitkän Kölivuorten safarin (MK-lehti 4/2009)

- 10 reissupäivää, 3950 kilometriä. Matka alkoi Ruotsin Kiirunasta ja päättyi samaan paikkaan. Suomen puolella kelkoilla ajettiin Lappeenrantaan saakka, josta autokyyti vei miehet laivaan. Tukholman satamasta kyyti vei Örbyhusiin, mistä reissu jatkui pohjoiseen.

- Reissu tehtiin Yamaha Nytro XTX:llä ja Apex XTX:llä. Reissun keskikulutus oli molemmilla noin 15 litraa sataselle.

- Molemmissa kelkoissa oli navigaattorit, joihin oli ladattuna samat reitit Pohjoismaiden reittikarttasovelluksen (www.kartman.se ) kautta

- Kelkoissa satulalaukut, 5 litran kanisteri varabensaa, tankkilaukut, tuulilasilaukut ja tankolaukut. Mukana tärkeimmät varaosat, työkaluja ja vaihtovaatteita, sekä eväinä kuumaa teetä termospullossa ja lisäksi energiapitoista välipalaa.

- Reissun kokonaisbudjetti yhteensä noin 3500 euroa

- Reissukuulumisia päivitettiin säännöllisesti pohjoisruotsalaiseen NSD-lehteen ja radioon P4-kanavalle, sekä Facebokiin.
Translation - English
Text: Olli Autonen
Photos: Jyrki Maijala ja Robert Åberg


Mega safari through Finland and Sweden


10 days, 4000 kilometers!


Last winter Jyrki Maijala and Robert Åberg decided to redefine a long safari. As a result they took a 10 days and 4000 kilometer trip through Finland and Sweden. Exceptionally cold weather added up the difficulty factor of this journey.

In addition to the Yamaha-dealer of Kiruna, Robert Åberg, the original party consisted of Gunnar Stålnacke and Ante Vasara. This bunch of three drove from Kiruna to Stockholm at 2010, and afterwards the crew started to build up an idea to expand the trip to a tour through two capitals, and would be prolonged by one measurement comparable to the “lady-Finland” on the map. A good friend of Robert, and theYamaha-dealer of Rovaniemi back at those days, Jyrki Maijala, heard about the plans of these gentlemen around last Christmas and signed in to the team as a long safari specialist.

Originally the trip was planned to be conducted on the first week of February, but because of overlapping schedules, it had to be transferred to a week later. However, that time wasn’t suitable for Ante and Gunnar, so the final composition of the crew was Jyrki and Robert.
Because both of them had experience of long safaris, the prearrangements could be done with smooth routine and within a tight schedule.
- The basic idea was to drive though marked routes with the help of the route map application of the Nordic countries, says Jyrki.
A good winter made it possible to drive also at the southernmost parts of the countries. However, the neighboring capitals are divided by the Baltic Sea, so the preparations included acquisition of ferry tickets.
- That was also done so late, that due to the winter holiday time of Southern Finland, only one cabin was free for a day suitable for us – the suite – which we booked.

Start on a shivery weather

A Monday morning in February dawned crisp in Kiruna. The center of this mining town is located over 500 meters over the sea level, so the official forecast of -17°C weather turned out to be a little bit too optimistic.
- At Robert’s shop, which is located a bit lower, the temperature was already -30°C and closer to Tornio-river valley there were records of over -40°C frost during the night, Jyrki remembers.
A reporter from the biggest newspaper of North Sweden, NSD, escorted the men to their trip with an interview and photos. The first break had to be taken only after 15km of driving.
- We had to stop at Lake Jukkas to tape Robert’s Airoh from both in and outside.
We also experienced a little accident on that day, as Jyrki put his Nytro to a lateral spin in the middle of a scrubby swamp area – “yenkae” - somewhere between Pajala and Pello.
- I was driving on a fast speed curled up to protect myself from the wind. Suddenly the ski got stuck to an old trail, and before I could do a thing, I was separated from the sled. I gathered myself up from the crust and walked to the tripped over snowmobile on tenterhooks to check the damages. Luckily, only the windshield was splattered in pieces and the additional damages were purely mental. The thought of an end of the journey still crossed my mind for a while.
On the same day we also ran astray a bit, as no other driver had taken the route that leads to Pello from Pajala.
- That added about 50 kilometers to the trip.
The first day destination was Jyrki’s home at Rovaniemi. We arrived there after 9 pm. The gauge measured a bit over 400 kilometers and the quicksilver had frozen somewhere around -30°C.

”You really have to enjoy what you’re doing”

Before the second day start we had to fix our gear a bit. Jyrki’s on-the-fly damaged windshield was fixed by installing a half-high shield to support what was left of the broken one. A smart decision from Jyrki was also to chance the aggressive C&A Pro –skis to somewhat grippier Powder Pros.
The route lead through Rovaniemi to Ranua and to Syöte, and then to Ookastoppi. From Puhos and Paljakka to Paltamo and to Katinkulta at Vuokatti. Driving was cold, but the conditions were excellent all day, and from time to time we got to hit virginal snow. There was no-one to meet us on the routes.
These extremely cold weather sled travelers gathered awe within the people they met. It was noticeable for example, at a gas station in Paltamo.
- A fellow walked to his car with a steamy Kotipizza box and happened to take a glimpse at us while fueling the sleds in the middle of our own steams. On his way he said that you really have to enjoy what you’re doing, as you’re doing it on this weather!
The second night was spent at Katinkulta, Vuokatti, but finding the place required a detour to Sotkamo.
- Regards to that place, that the route marks could be much better if they had any wishes to have sled customers to that place. We drove over 30 kilometers for nothing, says Jyrki very unpleased.

Police escort to bed

The third day destination was Kitee, to where the shopkeeper of Koneveijarit, Veini Haapasalo had booked accommodation for us. The day was spent on the forest tracks of Kainuu and North-Karelia and the temperature readings were still beginning with number three.
- We filled up the tanks at Lieksa, where we experienced something new by stripping another’s coat off. My coat had frozen stuck to fleece underwear, and Robban had to tear it off. A good pile of frostwork fell on the floor.
By the evening, the men drove to the shores of Lake Pielinen, on the west side of Nurmes and the big lake was crossed longitudinally, with fiery red tailpipes on the soft snow.
- We were asked later on if there was water on ice. Well, we replied that there was quite a little time to pay attention on that. But by that time, we saw the only snowmobiler: someone had had the courage to go fishing with an independent Venture.
Perhaps the weirdest episode occurred at Ilomantsi on the last hours of a long driving day. The guys were fueling up at Neste, when a police squad decided to check their licenses and ID’s. Robert’s Swedish plates raised their eyebrows and the police asked the guys to wait, while they were taking care of their businesses.
- It was already 11 pm and we would have to drive a hundred kilometers or more to Kitee. We made clear to the police that we’d had to get going, soon.
- Well, after a while they came back and told that we wouldn’t be driving anymore for the day. They said they wouldn’t start to search for frozen sled men from the woods in the middle of the night, so they booked us a hotel room from the center of Ilomantsi. We figured out that it was about time to call it a day, and so we drove on a police escort for a couple of kilometers on bike paths to the hotel. The night guard let us in and we said goodbyes to the police. This is what we call service!
On the morning of the fourth day, Robert’s Apex needed the warm garage of the hotel to start. And the men were feeling cold as well.
- We had frostbites on our faces and we felt the cold all over our bodies. It was like we had sucked the cold weather with us all the way from Kiruna, because anywhere we went, we broke the coldness record of the winter.
Jyrki’s Nytro’s other handle warmer had been broken from the first day, and the other one went dead at Kitee as well.
- Jokikone sent us another handlebar with functioning warmers and Hannu Möttönen changed them at Kiteen Pienkonehuolto. Veini had arranged a couple of reporters from the local newspaper to meet us so all that took a couple of extra hours. Well, we enjoyed the new warmers for almost 60 kilometers before another broke again. Luckily I got good mittens from Kitee, as I had been driving with gloves before.
Because of the delays, we decided to end the driving to Imatra for the day, although we intended to drive all the way to Kouvola. At Imatra the men were accommodated with style at the State Hotel, where it was legally possible to drive a snowmobile all the way to their yard.

To the seas

The ferry trip from Helsinki to Stockholm was the only pre-scheduled part of the trip. On the same time, the men had to move on rubber wheels, as Kesko’s truck was supposed to take the guys with their vehicles to Helsinki. Originally the couple intended to drive the sleds all the way to ABC Porvoo, but they ended up ordering the transport from Lappeenranta, due to a tight schedule, and because it was only 70 kilometers sled drive away from Imatra.
- Our truck was late and we were worried not to make it on time to the ship. Luckily the maintenance man of the company of Kari Koskimies drove us to meet the truck and we made it on time to Katajanokka harbor.
The not so usual vehicles of the travelers caused some extra action before getting into the ship.
- The clerk told us, that we had a little problem. Our travelers’ information stated two motorbikes, no snowmobiles. I immediately realized the Viking Line Tallin sales office had messed things up. Their local salesperson didn’t understand the difference of motorbikes and snowmobiles in Finnish language.
However, there was enough space on the car deck between trucks and vans, so the relaxing cruise was ready to begin.
- People on the ship elevators looked at us somewhat amused – guys with helmets, frozen back bags and tank bags, along with coffee cups carved of wood hanging from our necks.
This challenging trip had reached half way and the men got a taste of sweet life for a change. It wasn’t cold, and nothing was aching.
- There was a straight view from the suite to the bow of the ship and we even had a bottle of champagne waiting for us. Of course we ate well, with a zip of a drink, but we hit the bed before midnight to be able to drive the next morning.
After docking to Stockholm, Jyrki and Robert were the last ones to disembark.
- While tying up our gear, the intendant and the first mate of the ship came to marvel what we were doing. During the 24-year career of the intendant, he had seen some snowmobile on board, but this was the first time he saw them driving independently out of the ship.

Towards north

Robert’s old friend from Kiruna, Mathias was waiting for us at the harbor as agreed. The sleds were driven a hundred kilometers north to Örbyhus, where Jyrki and Robert continued driving. The cold had not followed us from the behind of Gulf of Bothnia and the journey on the kingdom was started on less than -20°C. The driving was almost too cozy.
- We had several hard days behind us, and without a doubt, we still felt the relaxed feeling from the ship. For the first time in my life I was about to fall asleep on the sled, Jyrki remembers.

At Ockelbo the police met the team and the men took a breath test. Everything was fine and the trip continued to Mora, which was their place to spend the night. 360 kilometers was a reasonable amount of driving for the day, which began later than usual.
- Although the weather was good, no other snowmobile drivers were seen on that day either. Instead, the men spotted out some fresh wolf tracks on the snow.
The direction on the next morning from Mora was taken towards Åre. Soon after Mora, Robert was close to hurting himself bad.
- Robert drove ahead of me and there was a tense network of roads at some point. I saw the Apex accelerate despite of the stop sign ahead and simultaneously I spotted a car behind the snow. Finally Robert noticed the road and breaked the sled sidewards. Then it slid sideways pushing a bank of snow along, and then slipped on the road. I was worried and thought if we could continue at all, but luckily the car was able to bypass Robert. We didn’t too much take time to sort the thing out; the guy had just missed a sign.
We drove the day in beautiful and variable scenes. We saw the traditional Dalar’s woods, hills, and finally while driving towards west, the Keel Mountains. We also made observations of the nature.
- On that day we saw a willow grouse, a fox, a moose and a deer, Jyrki remembers.
There were still some kilometers to Åre, so during the afternoon, we decided to change our destination of the day to Bruksvallarna and Walles Fjällhotell, to where Robert’s wife from Kiruna booked us a room.
- I was able to drive the sled into the hotel’s garage for the night to melt, so that I was able to adjust the mount more suitable for ready-made tracks. By the way, there was also gear of snow cross-celebrity Johan Eriksson in the garage. His parents had owned the place earlier.

Flying kilometers on the mountains

From Bruksvallarna on the eight day of the trip, we started to drive towards Gäddede. The routes were virginal and the most of the 450 kilometer leg was driven on powder snow covered tracks.
- We made a conscious choice and for a change, we drove just outside the main routes. We found some interesting bits of the track.
The men drove through a wide Hotagen National Park and stayed the night at Gäddede, where the giant tin Phazer greeted them.
The ninth day included the best sceneries of the whole trip.
- We drove on the finest route of Sweden in the mountain area. With a sun shine and 15 cm of fresh snow on the track, it was pretty much all what we could hope for.
In the afternoon we took a lunch break at Hemavan, where these travelers were already expected.
- They had listened to the radio, and they knew we would visit their gas station soon. The service was great, and the food was awesome!
The day consisted of 500 kilometers and towards the evening, the men arrived at Ammarnäs, where they were the only visitors of the guest house.

From cold to cold

We had to pile up layers of fleece under the coats again, when the final day of the trip dawned in Ammarnäs. We had 3500 km behind us and nine days of driving. There was 450km left to the starting- and ending point of the journey at Kiruna. The temperatures were again close to -40°C
- We started the journey in a cold weather, so obviously we’d have to end it like that as well.
The men had a fueling and coffee break at Årrenjarka after noon. Soon after the break they encountered three Swedish sleigh men, and they chatted with them for a while. There was 300 km left to Kiruna.
The guys recognized us and they were surprised to see us already so close to the route end. They asked where we were going to spend the night, and so we told we were already heading for Kiruna. The guys told they had left Kiruna– three days ago! By that time they thought they were pretty tough dudes, but now they had a change of heart, says amused Jyrki.
Irony or not, but the second accident of Jyrki occurred on the last day of the trip, only a hundred kilometers before Kiruna.
- I drove familiar tracks too carelessly, another ski on the track and the other on the snow. There was a big tile under the snow, where I ran on to. The arms twisted, king pin raised up and the skis twisted all over. The end of the trip was pure agony and reminded me distantly of year 2008 Nytro.
Jyrki and Robert arrived at Kiruna Yamaha Center at 8 pm. They had driven for 10 days and 3950 kilometers.
- A friend came to the shop with a box of beer and Robert’s wife Anita with food. They bathed in sauna, ate well and talked about the journey. It felt like they had done something that wouldn’t be repeated for quite a while.




Fact:

- Robert Åberg, 47, Yamaha-dealer in Kiruna and a long time motorsports man. Awarded year 1987 with an honored Fair Play–price when he handed over his Långloppet –enduro race competition winning to Mats Öhman, who was suffering from a time penalty. He drove third at Kemijärvi in Giant year 1994.

- Jyrki Maijala, 48, former Yamaha-dealer from Rovaniemi, works in Kiruna nowadays in stone industry. An experienced sled man, who drove among others, year 2009 the long Keel Mountain safari (MK-magazine 4/2009)

- 10 days, 3950 kilometers. Trip began from Kiruna of Sweden and ended up at the same place. In Finland the sleds were driven to Lappeenranta, where from a truck drove the men to the ferry. From the harbor of Stockholm they were driven to Örbyhus, where from the trip continued towards north.

- The men drove Yamaha Nytro XTX and Apex XTX. The average fuel consumption was about 15 litres / 100 km.

- Both sleds were equipped with navigators, and they had the same route map applications installed through (www.kartman.se )

- They had saddlebags, 5 liter canister of spare fuel, tank bags, windshield bags and handlebar bags. They had the most important spares, tools and clothing, hot tea in a thermos bottle along with high energy snacks.

- The total budget of the trip was 3500€

- The log of the trip was regularly updated to NSD-newspaper, radio P4, and to Facebook.
Swedish to Finnish: CompoRoller™
General field: Tech/Engineering
Detailed field: Materials (Plastics, Ceramics, etc.)
Source text - Swedish
Swedish test

CompoRoller™ är ett innovativt instrument för modellering av komposit, designat för att ge dig fullständig kontroll vid arbete med lager och formgivning vid ett direkt återställande av komposit till sin slutliga form.

CompoRollerns arbetsdelar består av KerrHawes patentskyddade, icke-klibbande rullspetsar som främjar bubbelfri, homogen applikation av vilken komposit som helst i tunna, jämna lager... utan oönskade spår. Dess utbytbara rullspetsar, som är gjorda av mjukt, medicinskt graderat termoplastisk elastomer, medföljer i två upplagor: cylindrisk för flat yta, konturerande och konisk för formande av kanter, ocklusion och modellering.

CompoRollern har även minimal förslitande verkan på kompositen vilket förstärker dess tixotropiska egenskaper. Den väger lätt och är ergonomiskt designad för att minimera trötthet i händerna.

Använd CompoRoller tillsammans med vilket som helst instrument för kompositplacering. Du kommer omedelbart märka hur fort du uppnår en mjuk, jämn restauration.

Translation - Finnish
CompoRollerTM on innovatiivinen komposiittimateriaalien mallinnustyökalu, joka mahdollistaa täydellisen kerroksellisen muotoilun lopulliseen muotoon saakka. CompoRollerin työstöpäät koostuvat KerrHawesin patenttisuojatusta, ei-leikkaavista rullista, jotka edesauttavat minkä tahansa komposiitin kuplatonta ja homogeenistä asettelua ohuiksi ja tasaisiksi kerroksiksi ilman ei-toivottuja raitoja. CompoRollerin vaihdettavat työstöpäät on valmistettu pehmeistä, lääketieteelliseenkin käyttöön hyväksytyistä termoplastisista elastomeereistä, ja niitä on saatavilla kahtena erilaisena mallina. Lieriömäisenä tasaiselle pinnalle, tai kartiomaisena reunojen ja hammastusten muotoiluun sekä mallintamiseen.
CompoRollerin vaikutus materiaalien viskositeettisiin ominaisuuksiin on minimaalinen. Se myös painaa vähän ja on ergonomisesti suunniteltu vähentämään käsiin kohdistuvaa rasitusta.
Käytä CompoRolleria yhdessä minkä tahansa komposiittimateriaalien käsittelylaitteen kanssa. Huomaat välittömästi kuinka nopeasti saavutat sileän ja tasaisen lopputuloksen.
English to Finnish: GammaCore -device for non-invasive stimulation of the vagus nerve
General field: Medical
Detailed field: Medical: Instruments
Source text - English
7. Increase the stimulation intensity slowly by gradually rolling the thumbwheel toward the patient’s neck (toward the stimulation surfaces) to the maximum tolerated level. A slight tremor of the muscles under the stimulation surfaces is normal and may be mildly uncomfortable. If muscle contractions are too strong or painful, reduce the stimulation intensity by rolling back the thumbwheel slightly. Muscle contractions are normal and may be mild or strong but should stop after the treatment is over.
Stimulation Intensity
Because of anatomical differences between patients and slight differences in device positioning, it is necessary to adjust the stimulation intensity to the highest setting that can be tolerated without pain.
If painful skin or muscle sensations persist such that treatment cannot be tolerated for 90 seconds, follow these steps:
a. Remove the GammaCore™ device from the neck
b. Lower the stimulation intensity by turning the thumbwheel slightly away from the stimulation surfaces. Be careful not to turn the device off, unless intended (this will use up one of the available treatments).
c. Reposition the GammaCore™ device on the neck over the vagus nerve, and slowly increase the stimulation intensity again using the thumbwheel.
d. If stimulation is still intolerable, turn the device off and discontinue treatment.
8. Once the correct stimulation intensity is set, continue to hold the GammaCore™ device in place for the 90 second treatment period. The device is active for 120 seconds after it has been turned on to give ample time to position the device and set the proper stimulation intensity. After 120 seconds, the device will make 2 short beeps, and the treatment will stop.
NOTE: Make sure that both stimulation surfaces are in contact with the skin for 90 seconds.
9. After treatment, turn OFF the device by rolling the thumbwheel away from the stimulation surfaces until it clicks off. The device beeps every 3 seconds until turned off.
CAUTION: Do not turn the GammaCore™ device on again until preparing for the next treatment. The device “counts” each power ON as a treatment. The device has a finite number of treatments it can deliver.
10. Clean excess gel off stimulation surfaces and neck, with a soft dry cloth, then wipe device with an alcohol swab (refer to CLEANING); replace caps and store for next use.
8. CLEANING
• After each use, gently wipe the stimulation surfaces with a soft, dry cloth to remove excess gel.
• After removal of excess gel, wipe the stimulation surfaces with an alcohol swab.
• Replace the caps on the stimulation surfaces to protect them from debris, dirt or damage.
CLEANING PRECAUTIONS:
• Do not immerse in water; the device is not water resistant.
• Do not use soap, hand sanitizer, or other cleansers.
Translation - Finnish
7. Nosta stimulaation voimakkuutta hitaasti, rullaamalla säätöpyörää asteittain potilaan kaulaa kohti (stimulaatiopintoja kohti) suurimmalle potilaan sietämälle tasolle. Pieni lihasvärinä stimulaatiopintojen alla on normaalia, mutta voi olla hieman epämiellyttävää. Jos lihassupistukset ovat liian suuria tai kivuliaita, vähennä stimulaation tehoa rullaamalla säätöpyörää hieman taaksepäin. Lihassupistukset ovat normaaleja, ne voivat olla heikkoja tai voimakkaita, mutta ne loppuvat kun hoito on ohi.

Stimulaation teho
Potilaiden anatomisen erilaisuuden ja laitteen erilaisten asettelutapojen takia, on välttämätöntä asettaa stimulaation teho korkeimmalle mahdolliselle tasolle, kuitenkaan kipua tuottamatta.
Jos kivuliaita tuntemuksia iholla tai lihaksissa esiintyy, eikä potilas kestä hoitoa 90 sekunnin ajan, tee seuraavasti:
Poista GammaCore™ -laite kaulalta
a. Vähennä stimulaation tehoa rullaamalla säätöpyörää hieman taaksepäin stimulaatiopintojen suunnalta. Varo sammuttamasta laitetta tarpeettomasti. (Sammuttaminen vähentää jäljelle jäävien hoitokertojen määrää yhdellä).
b. Aseta GammaCore™ -laite uudelleen kaulalle kiertäjähermon päälle, ja lisää stimulaation tehoa hitaasti säätörullaa pyörittämällä.
c. Jos stimulaatio on edelleen sietämätöntä, sammuta laite ja lopeta hoito.

8. Kun oikea stimulaation teho on löytynyt, pidä GammaCore™ -laitetta paikoillaan 90 sekunnin hoidon ajan. Laite on aktiivinen 120 sekunnin ajan sen jälkeen kun siihen on kytketty virta, jotta laitteen oikealle kohdistamiselle ja stimulaatiotehon säädölle olisi runsaasti aikaa. 120 sekunnin jälkeen, laite antaa 2 lyhyttä merkkiääntä, ja hoito loppuu.
HUOMAA: Varmista molempien stimulaatiopintojen ihokontakti koko 90 sekunnin ajan.
9. Katkaise laitteesta virta hoidon jälkeen pyörittämällä säätörullaa stimulaatiopinnoista pois päin, kunnes kuulet napsauksen. Laite piippaa 3 sekunnin välein, kunnes virta on katkaistu.

VAROITUS: Älä kytke virtaa GammaCore™ -laitteen ennen kuin seuraava hoito on valmisteltu. Laite käsittelee jokaisen virran päällekytkemisen hoitokertana. Hoitokertojen määrä laitteessa on rajoitettu.

10. Puhdista käytetty geeli stimulaatiopinnoilta ja kaulalta, kuivalla ja pehmeällä pyyhkeellä. Puhdista sitten laite alkoholiin kostutetulla pyyhkeellä (katso PUHDISTUS); laita korkit paikalleen ja säilö seuraavaa käyttöä varten.

8. PUHDISTUS
• Pyyhi stimulaatiopinnat pehmeällä ja kuivalla pyyhkeellä jokaisen käyttökerran jälkeen poistaaksesi geelin.
• Geelin poistamisen jälkeen, puhdista laite alkoholiin kostutetulla pyyhkeellä.
• Laita korkit paikalleen stimulaatiopintojen päälle suojataksesi niitä roskilta, lialta tai vaurioilta.

PUHDISTUSOHJEITA:
• Älä upota laitetta veteen. Laite ei ole vesitiivis
• Älä käytä saippuaa, käsidesiä tai muita puhdistusaineita.

This company Offers job opportunities for freelancers
Translation education Bachelor's degree - Oulu Polytechnic School of Business
Experience Years of experience: 10. Registered at ProZ.com: Mar 2012. Became a member: Sep 2013.
ProZ.com Certified PRO certificate(s) N/A
Credentials English (Oulu , verified)
Swedish to Finnish (Public servant's profiency test (taken twice, both)
Memberships EEML, SKTL
Software Across, Dreamweaver, Frontpage, memoQ, Microsoft Excel, Microsoft Word, Passolo, Powerpoint, SDL TRADOS, Wordfast
Website http://www.translatiom.fi
Events and training
Professional practices TranslatiOm endorses ProZ.com's Professional Guidelines (v1.1).
Bio
A member of The Finnish Association of Translators and Interpreters. Please see information about TranslatiOm and references from our websites, http://www.translatiom.fi
Keywords: käännös, käännöstyö, kielenkäännös, käännöspalvelu, translation, translations, translator, english, finnish, swedish, englanti, ruotsi, suomi, englanti-suomi, ruotsi-suomi, kääntäjä, kielenkääntäjä, переводов


Profile last updated
Dec 15, 2020






Your current localization setting

English

Select a language

All of ProZ.com
  • All of ProZ.com
  • Term search
  • Jobs
  • Forums
  • Multiple search